Osta lippu tuplahinnalla!

Jatkan paheksuvalla linjalla. Yksi asioista, joita inhoan, on lippujen trokaaminen huutonetissä. Ja aina joku taulapää niistä ostaa ja siten tukee trokarien toimintaa.

Tietysti JOSKUS voi käydä niin, että ihan oikeasti tulee menoa ja haluaa vain päästä lipuistaan eroon. Mutta jos liput myytiin loppuun hujauksessa jo 10.12. ja noille kauppiaille selvisi salaperäisesti jo samana päivänä, että heilläpä onkin jotain menoa euroviisupäivinä... niin no.

Eikun korjaan: vielä enemmän kuin trokaamista inhoan sitä, että trokarit eivät mielestään tee mitään väärää vaan ovat suorastaan jumalan asialla.

Alasimella päähän.

Suomi on ihan perseestä

Edelliseen liittyen tuli vielä mieleen eräs asia: suomalaiset, jotka vihaavat Suomea. Eikä tässä ole kyse mistään pienestä "se nyt on vähän takapajula" -ajattelusta vaan lähes fanaattisesta, syvän intohimoisesta inhosta.

Myönnän pitäväni tätä kummallina. Eihän Suomi täydellinen maa ole ja täällä on huonoja puolia (missä niitä ei ole?), mutta olemmeko me todella niin hirvittäviä, että ansaitsemme sen intohimoisen vihan? Eikä siinä kaikki: näille Suomi-vihaajille Suomen vihaaminen on lähes hyve, erinomainen ominaisuus ihmisessä. Ne, jotka eivät vihaa Suomea, ovat vain hölmöjä eivätkä näe suomalaisen yhteiskunnan luonnetta. He näkevät löytäneensä jotain uutta ja erikoista, olevansa hienompia ja parempia - ja aivan erityisesti heistä on upeaa kyetä kritisoimaan omaa maataan. Siihenhän ei perusjamppa kykene, koska itsekritiikki on Suomessa suuri tabu, mutta onneksi on näitä ihmisiä, joilla on rohkeutta etsiä totuutta suomalaisesta kansakunnasta.

Kerronpa erään esimerkin erinomaisesta Suomi-kritiikistä. Eräällä palstalla keskusteltuun tabuista ja henkilö A sanoi, että Suomalaiset ovat väärällä tavalla ylpeitä monista asioista, esim. terveydenhoitojärjestelmästä. Hänen mielestään terveydenhoitojärjestelmämme on "perseestä". Kysyin häneltä sitten perusteluja siihen, joita kyllä sainkin, mutta ne olivat tätä kuuluisaa yksittäistapaus-kategoriaa. Lisukkeeksi sain myös huomautuksen, että vastaanväittämiselläni todistan, että terveydenhoitojärjestelmän kritisointi on Suomessa tabu.

Siis:

1) Sanominen, että asia X on "perseestä" on ihan validia kritiikkiä.
2) Jos puolustaudut tai väität vastaan kriitikolle, se merkitsee, että sinusta asiaa ei saa kritisoida eli asian kritisoiminen on siis sinulle tabu.

Asia ymmärretty. Ehkä.

Liitossa Pahan kanssa

Kuinka ne jaksavat? Siis ihan oikeasti? Kirsti kertoo meille taas ihan uutta ja järkyttävää tietoa, joka saa (lähes) jokaisen suomalaisen parkumaan epäuskosta:

Finns get really upset if anybody hints at the possibly that we allied with Germans, and by allying with them, helped them. We did. That is the whole point of allegiances.
We did worse things than that.

Niin, kuvitelkaa, me olimme Saksan liittolaisia. Toistetaan vielä: liittolaisia. Eikö kuulu? No, huudetaan sitten: SAKSAN LIITTOLAISIA. Kyllä, niitä me olimme.

Olenko minä ainoa, josta tuntuu, että joka vuosi muutama älypää keksii tämän "Suomi oli Saksan liittolainen" -jutun, kuvittelee löytäneensä jonkin hirmuisen, uuden tabun, jota ei koskaan ole käsitelty ja joka saa suomalaisressukat järkytyksestä sinisiksi? Kuinka monta kertaa meidän täytyy huutaa suureen ääneen, että me olimme Saksan liittolaisia, jotta tämä loppuisi? Pitäisikö tehdä 3 tunnin dokumentti pelkästään siitä, kuinka Ryti matkusteli Saksaan ja Saksan armeija tuli Suomeen sotimaan kanssamme? Pitäisikö nöyrtyä, madella, anella anteeksiantoa, kun olimme sen Hirveän Pahan Natsi-Saksan liittolaisia? Pitäisikö järkyttyä sydänjuuriaan myöten ja halvaantua siitä tiedosta, että suomalaisetkin tappoivat (iiik!) sodan aikana ihmisiä, kiduttivat, silpoivat ja raiskasivat - ja ehkä söivätkin joskus jotain ei-niin-sallittua? Kävisikö, jos iskettäisiin eduskuntatalon seinään metrinen laatta, jossa lukisi koiran kokoisin kirjaimin: "Suomi oli liitossa Natsisaksan kanssa" ja lähetettäisiin kaikille maailman valtioille, hallituksille, kuvernööreille, sissijohtajille ja muslimikapinallisille julkinen, diplomaattinen kirje, jossa Suomi myöntäisi selkeästi ja iskevästi jokaikisellä maailman kielellä, myös niillä kuolleilla, olleensa Natsisaksan liittolainen Toisessa maailmansodassa. Riittäisikö se?

Ei edes se, että tämä "kattokaa, kun mä keksin jotain niinku ihan uutta ja siistiä, joka saa suomalaiset järkytyksestä mykiksi: liitto Saksan kanssa" -vikinä toistuu vuosi vuodelta. Kyllä sen kestäisi. Mutta kun sen vikinän esittäjät asettuvat yleensä näiden "järkyttyneiden raukkaparkasuomalaisten" yläpuolelle: he katsokaas ovat niin rohkeita, että myöntävät suomalaisten (mutta ei itsensä, ne oli ne muut suomalaiset, emmää) tehneen törkeitä tekoja ja olleen liitossa Ikuisen ja Saatanallisen Pahan kanssa. Muilla suomalaisilla ei näet ole kanttia moiseen totuuden janoon.

Eikö tästä voitaisi vääntää joku laki? Että jos on pakko hokea sitä "Suomi oli liitossa Saksan kaa, joojoo" -mantraa, siihen ei saisi rikossyytteen uhalla enää ympätä noita "suomalaiset järkyttyy tästä nyt ihan salena" -lisiä?

Joohan? Vai järkyttyykö joku tästä nyt niinq ihan kamalasti, hei?

Tuusulassa on kivaa kello kahdeksan aamulla

Työpaikkani muutti heinäkuussa ja tänne uudelle toimistolle matka on paljon pidempi kuin vanhalle. Niinpä töihin tulee lähdettyä varsin aikaisin, puoli seitsemältä viimeistään. Päästyäni lopulta bussiin, olen niin väsynyt, että torkun sen 45-50 minuuttia, jotka bussi matkustaa työpaikkani luo.

Olen jo pitkään ajatellut, että jonain päivänä vielä nukahdan ja köröttelen pysäkkini ohi. No, tänään tein niin. Havahduin vain muutamaa minuuttia sen jälkeen, kun bussi oli ohittanut pysäkkini ja havaitsin, että ikkunasta näkyi vain pimeyttä ja pöpelikköä - ei lentokenttää! Äkkiä ulos bussista - ei mitään hajua, missä päin maailmaa sijaitsin. Tuusulan kyltti tosin oli ihan vieressä, ympärillä pelkkiä puita, aavemaine, pimeä sumu ja hajanaisia talovaloja jossain kaukana.

Ei siinä auttanut kuin talsia takaisin lentokentän juureen.

Ehkä minun pitäisi mennä aiemmin nukkumaan.

On hanget korkeat nietokset...

On joulukuu!